15.8 Greybull, WY - West Yellowstone, MT

Mamma oli pannut parastaan aamupalan suhteen, joka kuitenkin oli odotetunlainen perus motelli homma. Laihaa kahvia ja muffinseja, no olihan siinä lisänä vielä jogurttia ja mehuakin. Hedelmäkulho oli ihan yllätys, piti oikein kokeilla etteivät ole pelkkiä muovisia koristeita, aitoja olivat.

Pyöriä pakatessa paikalle pöllähti vanhempi mieshenkilö joka selvällä suomenkielellä kyseli mistäpäin ollaan. Hyvin tuntui kieli vielä sujuvan vaikka viimeksi oli Suomessa käynyt 70-luvulla.Tutusti pörähtivät pyörät käyntiin kasilta niinkuin ennenkin. Tankin kautta (nyt alkaa muuten pikku hiljaa jo sujua sen seitsemän sortin tankkauskaluston käyttökin kun oikein porukalla ihmetellään) matkaan kohti Yellowstonen kansallipuistoa.

Alkumatka posoteltiin niitä isompia teitä tutuksi tullutta ruskeaa, melko tasaista maisemaa ihaillen. Outoja vihreitä ympyröitä maastossa ihmeteltiin jo tullessa lentokoneessa, nyt niidenkin arvoitus selvisi, nehän oli niitä kastelulaitehärveleillä sadetettuja peltoplänttejä, joita alkoi esiintyä yhdessä lehmälaumojen  kanssa. Osavaltio vaihtui ja maisemat myös. Montanan puolella alkaa jo maankuoren rypyt näkyä.

Red Lodgessa maistui jo varhainen lounas pääkadulla sijaitsevassa Red Lodge Cafessa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, vähän vaan meni sukset ristiin siellä. Kaikeksi onneksi lähistöllä oli H-D-liike, josta piti ostaa se pakollinen T-paita (kyllä laukkuihin aina vielä yksi mahtuu).

Kylläisenä oli hyvä lähteä valloittamaan Beartoothia, siinä on pyörässä pitelemistä, kun niitä mutkamäkiä päästele
Korkeimmalla kohdalla (10947 ft) otimme tietysti ryhmäkuvan. Iltapäivän kahvitauoksi palasimme jo takaisin Wyomingin puolelle Cooke Cityyn. Vähän on kyllä harhaanjohtavaa kutsua sen kokoista pikkukylää cityksi, mutta jätskit saatiin ja kahvit.

Tuota pikaa tultiin Yellowstonen kansallispuiston alueelle, jossa jo on kunnon metsiäkin (ja niitä palaneita myös). Villieläimistä varoiteltiin alueelle saavuttaessa ja näkyihän niitä. Muutama Biisonilauma sai liikenteen hiukan hidastamaan, mutta täyspysähdyksen aiheutti iloisesti kipittävät poron kokoiset otukset, mitä lie vuorikauriita tai jotain sellaisia. Matkan varrella alkoi aurinko hämärtyä ja lievää savunhajua alkoi leijailla vastaan, metsäpalohan se siellä roihusi, tai itse asiassa kaksi eri paloa, joten ei ihme, että saavuimme lievästi savustettuina motelliimme West Yellowstoneen.

Kotiuduimme kämppiimme ja eikun syömään viereiseen The Gusheriin, jossa oli hyvä valikoima pizzoja ja hamppareita ... ja taas meni sukset ristiin. Meillä ei kellään sattunut olemaan suksia mukana, mutta mainituissa paikoissa oli jollakin tosiaan mennyt sukset ristiin sillai feng sui-tyyliin.