Estes Park oli paikka, jossa olisi voinut viipyä pidempäänkin, mutta päivän ohjelma oli jo suunniteltu. Eipä muuta kuin kamat kasaan ja pyörän kyytiin. No mitenkä jakseli Intiaani, hyvin oli toipunut eilisestä kohtauksestaan ja hyrähti kiltisti käyntiin. Ehkä lämpimämpi ilma auttoi asiaa, tiedä häntä näiden värkkien sielunelämästä. Matkaan päästiin normaalin aikaan ja lähdimme kohti Rocky Mountain National Parkia. Päälle oli yksi jos toinenkin kaivanut kasseistaan vähän lämpimämpää asua. Vaikka lähtiessä olikin lämpöasteita 16, oli tiedossa kylmempääkin kyytiä kunhan pääsisimme vuorille.
Matkalla saimme ihailla rahakkaan näköisiä mökkejä tienvarren pusikoiden suojassa. Hiljaista näytti niissä tosin tällä hetkellä olevan, taitavat olla lähinnä laskettelijoiden käytössä talviaikaan. Puiston portilta lunastimme tiketit alueelle pääsyyn (20$/pyörä). Kartalta katsottuna kansallispuiston halki kulkeva tie (no 34) näyttää aika kurvikkaalta, ja kyllä se sitä onkin. Korkeuserot eivät sen sijaan kartasta erotu niinkään hyvin, mutta meno oli kuin isossa vuoristoradassa, korkeimmassa kohdassa tie kulkee 3713 metrissä. Siellä ei kannata paljon näköalapaikoilla juoksennella, sen verran ottaa hengen päälle.
Matkan varrella voimme nähdä huippuja, jotka ovat liki 4000 m korkeita, aika mahtavaa, vaikka näitä nyppylöitä on tämän reissun aikana nähty jo eräitäkin. Se, mikä menee ylös, tulee tunnetusti myös alas, niin mekin. Mukavaa laskettelua puiston länsilaitaa alas Granbyn risteykseen, jossa pidimme ensimmäisen kahvitauon.
Pikku pyrähdyksen jälkeen poikkesimme tankkaamaan Kremmlingissä. Se olikin tankkauskokemuksena iloinen yllätys pitkästä aikaa, hyvä Kum & Co.
Läpi vihreiden laidunmaisemien kulki taas pikku ryhmämme reitti, kun suuntasimme kohti Steamboat Springsiä. Seurasi lyhyt hotellineuvottelu, ja saimme ihan siistit vaikkakin pienet huoneet ihan paikkakunnan keskustasta pääkadun varrelta. Hotel Bristol sopi kaikkien kukkarolle ja porukalle jäi vielä varaa käydä syömässä 8th Street Steakhouse-nimisessä ravintolassa, jota hotellityttö suositteli.
Se olikin varsinainen elämys kaikkien syötyjen hampurilaisten ja hodareiden jälkeen. Juomatilauksen tehtyämme hyökkäsimme salaattipöydän kimppuun, siinä olikin monipuolinen valikoima kauden vihanneksia, lisänä vielä ituja pipertäjille. Sen jälkeen sai tiskiltä valita minkälaisen ja kokoisen pihvin haluat syödä. Sitten seurasi yllätys, nurkassa oli iso grilli ja siellä sait itse käydä kärvistämässä valitsemasi lihaköntsän. Olihan talossa toki kokkikin, jos ajatus omavalmistuksesta ei kiinnostanut. Lisämaksusta sai lihaansa lisukkeeksi vaikka perunoita, jos niitä vielä joku kuvitteli jaksavansa syödä, sen verran suuria oli grillattavat.
Ruoka oli hyvää (riipui tietysti kokista), mutta melko hintavaa, välillä käy näinkin. Tämänpäiväinen reittimme oli suhteellisen lyhyt, mutta ei haitannut, vaikka aikaa jäikin kaupunkiin tutustumiseen tavallista enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti