11.8. Denver - Scottsbluff

Päästiinpä vihdoin matkaan parin tunnin veivaamisen jälkeen. Saatiin Raulin pyörään jopa selkänoja, kun Tuula etten todellakaan aio istua pyörän takana tätä reissua ilman sitä. Siihen se sitten äkkiä tökkäistiin paikalleen, vähän tuntuu klemppuvan kun eivät saaneet kiristettyä, mutta kaiketi se mukana pysyy kunhan tiukasti nojailee.
Muilla pyörät olivatkin onneksi suht koht ja suunnistettiin ulos kaupungista Veikon johdolla.
H-D:t johtavat letkaa, eli Veikko, Ari ja Päivi, Keijo ja Anne sekä joukon jatkona inkkarit Rauli ja Tuula, Leo ja perän pitäjä Tarmo.

Tähän kohtaa lisään bloginpäivittäjän kommentin...kyllä mä olisin vaihtanut Raulin alle joltain sinkulta sellaisen pyörän, jossa takapenkkiläisen on hyvä olla :) Siis jos olisin ollut paikan päällä :)
 - Jussi

Päivän reitti ei ollut komeilla maisemilla pilattu. Kuinka voikaan jossain olla niin suuria aukeita, tasaista ja vielä tasaisempaa. Ruohotupsuja korkeampia olivat vain liikennemerkit, aitatolpat ja tuulimyllyt (viimeksi mainittuja oli tosin melko pienellä alueella).

Päivän kohokohtana kahvitauko Kimballissa (O'Henrys Dinner). Kuumana päivänä jäätelön himo iski useimpiin ja isona, eli iso Sundae mansikkahillolla tai kinuskilla tilaukseen. Kuka olisi arvannut että sehän on tooooosi iso möykky jädeä kukkamaljakon kokoisessa lasissa ja aika tujaus kastiketta päällä...kermavaahto olisi ollut jo ihan liikaa. Kummasti kaikki se jäätelö vaan katosi tuulen suojaan, suositeltavan hyvää.

Loppumatkasta maisemat muuttuivat vaihtelevammaksi ja uhkaavat sadepilvet yrittivät saavuttaa meitä, mutta eivät onnistuneet ja päästiin hyvän sään aikana Scottsbluffiin ja Hotelli Super 8:aan.
Pienen virkistäytymishetken jälkeen tepsuteltiin n. 1,5 mailia kylille päin syömään meksikolaisia herkkuja ts. hampurilaisia. Ruokailun aikana alkoikin jo sataa mutta väliäkös sillä tässä vaiheessa on, spurtti hotellille vatsa täynnä ja unta kaaliin.