maanantai 22. elokuuta 2016

21.8 Alamosa, CO - Fairview, CO

Sunnuntai aamu ja Valley Motellin aamupala aika lailla köyhä, perusraksut ja makiat päälle. Miten mahtaa riittää pohjoisen puurokansalle moinen mömmö, ehkä seuraavalle huoltoasemalle asti. Niinpä lähti sokerihumalainen jengimme ratsastamaan hepoinemme auringon nousuun laidunmaiden ja pienten maatilakeskusten läpi vuorten siintäessä horisontissa.

Town of Bianca luki ensimmäisen talotihentymän lähestyessä ... todella Town, koko kylä ohitettu 30 sekunnissa. Monen vuoristopäivän jälkeen silmä lepää tasamaan maisemassa ja peltoplänttien kastelulaitteissa. Aamun kaukaisuudessa häämöttäneet mäennyppylät saavutetaan tuota pikaa ja taas alkoi se nousujen ja laskujen vuoristorata kohti Walsenburgia jossa pyörät saivat menovettä ja motoristitkin pikaisesti jotain suuhunpantavaa.

Suunta vaihtui kohti pohjoista ja Colorado Cityä. Tällä välillä nähtiin ensimmäiset tuulimyllyt sähköä jauhamassa. Ihme ettei niitä ole täällä enemmän, tyhjää kenttää on yllin kyllin ja tuultakin varmasti tarpeeksi. Porukkamme energia-asiat saatiin lopulta kuntoon kun saavuimme Colorado Cityyn ja muutama hodari vetäistiin tuulen suojaan kahvin kera. Samalla saattoi jo vähän vähennellä vaatetustakin viileähkön aamun muuttuessa helteiseksi päiväksi. 

Näillä eväillä jaksoi taas pätkän matkaa etiäpäin päivän pääkohteeseen San Isabelin ja Fairviewin välillä olevaan Bishop's Castle-nimiseen yhden miehen elämäntyöhön. Meitä on moneksi, mutta toiset vaan on vähän hullumpia kuin toiset. Kyllähän se hieno on, mutta väkisinkin tuli ajatus, että kaikenlaisia himmeleitä sitä saakin rakentaa ja vielä päästää yleisöäkin sinne kiipeilemään.

Kun tämän kohteen aiheuttamat sydämentykytykset saatiin vähän rauhoittumaan, jatkettiin matkaa kohti Colorado Springsiä  Florencen ja Penrosen kautta. Tämä väli tuntui melkein tasaiselta ajolta kaiken vuoristoluikeroinnin jälkeen. Kahvi- ja jäätelötauon jälkeen joukkomme jaksoi lähteä ratsastamaan länteen päin Woodland Parkin ja Dividen kautta kohti Fairplayta.

Ei päivää ilman sadetta. Tämä kävi mielessä, kun taas alkoi sadepilviä kertyä vähän joka puolelle. Joissakin kohdin ne suorastaan roikkuivat ja tietenkin suuntasimme juuri sinnepäin. Pelastus tuli juuri ajoissa kun saavuimme Fairplayhin. Muutama pisara ehti tipahtaa majoitusta järjestettäessä, mutta muuten säilyimme täysin kuivana. 

Majoituskapasiteetti oli vähissä valitussa motellissa, joten jakauduimme kahteen porukkaan eri majapaikkaan. Illallinen nautittiin kylän todennäköisesti suosituimmassa kuppilassa nimeltä Millonzi's. Urheilupainotteisen ravintolan seinältä löytyi sekä Teemu Selänteen pelipaita että nimmarilla varustettu jääkiekkomaila. Siitäpä saikin jutun juurta paikallisten asiakkaiden kanssa, joista yhdellä oli jopa suomalaisia sukulaisia.

Kyllä maailma on pieni.



    





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti