18.8 Rock Springs, WY - Rifle, CO

Pikaisen hotelliaamiaisen jälkeen reipas joukkomme oli taas valmiina päivän haasteisiin. Ensimmäinen haaste tuli vastaan heti aamun tankkaus operaatiossa, sen päiväistä häsläystä taas niiden vehkeiden kanssa. Kuvittelin jo, että kaikki versiot on jo nähty ... mutta eipäs se sitten niin ollutkaan.

Eipä siitä tumpuloimisesta oikeastaan haittaakaan ollut, koska bootsikauppa Boot Barn aukaisi ovensa vasta klo 9. Yhdellä jos toisellakin tuntui olevan uusien bootsien tarvetta, mutta kauppoja ei silti juurikaan syntynyt. Ei taida suomalainen lattajalka helposti sopia amerikkalaiseen rivitanssibootsiin.

Kun bootsit oli soviteltu lähdimme posottelemaan E191-tietä etelään. Aurinko paistoi ja maisemat olivat tutun karuja, sitä alkaa oikein silmä tottua tähän kivikkoon. Sadepilvet alkoivat lähestyä uhkaavasti, mutta onneksi saimme vain pienen ripsauksen vettä ikäänkuin malliksi. Ajo vuoristossa oli edelleen mukavan vaihtelevaa, huipennuksena oli kuitenkin pieni alamäki, jota oli mukava päästellä hurukyytiä ja välillä vaan vähän piti jarrutella. Tämä mäki olikin opasteen mukaan mukavat 9 ml pitkä ja kaltevuus 8%.

Vernal on paikka, johon kannattaa mennä, vaikkei olisi sinnepäin mitään asiaakaan. Sen lisäksi, että ajoreitti sinne vuoristossa oli nautinto sinänsä, kaupunki oikein iski kivipölyisiin silmiimme kukkaloistollaan. Shokkihoitoa harmaan ruskeaan maisemaan jo tottuneelle. Kova homma saada sellainen silmänilo säilymään näin kuivassa paikassa, mutta kaunista oli.

Ajoreittimme jatkui vuoristoa ylös ja alas, mutka vasemmalle ja mutka oikealle. Lopulta siirryimme Utahista Coloradon puolelle Dinosaurin ja Rangelyn kautta Rifleen. Ennen Rifleen saapumistamme saimme ikävän kylmän suihkun kulmikkailla vesipisaroilla, tai siltä se ainakin tuntui kun pisarat hakkasivat auringon polttamille poskille.
Porukkaa vähänkin tuntevat arvaavat varmaan keillä ei ollut sadepukua ... no onneksi sadetta kesti vain hetken ja Rifleen saapuessamme aurinko taas paistoi.

Napattiin yöpymispaikat ensimmäisestä vastaan tulleesta motellista (Gateway Lodge), ei mikään Hilton mutta sänky, vessa ja vesipiste. Koko päivän ajettuamme vain lyhyillä pysähdyksillä kahvin ja jäätelön voimalla, lähdimme syömään vähän normaalia aikaisemmin motellivirkailija Orionin suosittelemaan Lily's Kitchen-ravintolaan. Taas pizzaa ja meksikolaisia makuja. Ei paha, vaikka tarjoilijat vähän sekoilivat annosten ja laskujen kanssa. Nyt mopoilijat nukkumaan ...