tiistai 23. elokuuta 2016

22.8 Fairview, CO - Estes Park, CO

Eipä käynnistynyt hyvin tämä aamu. Lämpötila alle 10 astetta ja taivas pilvessä. Lisäksi Leon intiaani oli kuolleena motellin pihalla, sisäkalut kaivettuna esiin. Ei raukka käynnistynyt, naksui vain. Onneksi mukana on liuta konemiehiä, jotka muiden "asiantuntijoiden" avustamana ja motellitytön lava-auton lisävirralla saivat inkkarin elvytettyä.

Kävi kyllä mielessä suunnitelma B ja C siltä varalta, että ihmeparantumista ei tapahtuisikaan ja ratsu olisi jätettävä Fairplayhin. Onneksi niihin ei sentään tarvinnut turvautua ja matka jatkui tietä 285 koilliseen mäkineen ja mukavin hurukyytilaskuineen. Baileyn kohdilla oli ilma ja kohmeiset kädet jo sen verran lämmenneet, että pystyi turvallisin mielin kaivamaan kameran esiin. Siksi jäikin kuvaamatta aiemmin aamulla yksi monista ohittamistamme "puolen minuutin" kylistä se poikkeava. Oli nimittäin kylä kuin karamelli, talot asuttuja, hoidettuja ja VÄRIKKÄITÄ. 

Aamupalan jäätyä muutamilla vähän toissijaiseksi mopokorjauksen takia, poikkesimme aamukahvilla jossakin Baileyn pohjoispuolella ja samalla riisuimme jo tukalan tuntuisia välivaatteita. Tauon jälkeen lähdimme innokkaana uusin T-paita toivein ajelemaan kohti Rocky Mountain Harley-Davidson-liikettä. Hetken matkaa ajettuamme töyssyttävää betonitietä Veikon GPS löysi oikein mukavan mutkaisen pikkutien (S ja W Deer Creek Canyon Rd), joka johti melko lähelle kohdettamme ilman tylsää töyssytystä, tietöitä ja liikenneruuhkaa.

Olikohan vika GPS:n ohjelmassa vai oliko H-D-liike muuttanut? Eipä löytynyt ei, nyyh nyyh nyt jäi paita ostamatta. Eipä siinä sitten muuta kuin takaisin baanalle ja aikamme harhailtuamme jatkoimme Goldenista kohti pohjoista. Käännyttyämme Pinecliffestä tulevalta kiharaväylältä Nederlandiin vievälle tielle, alkoi tuttu tummentuma peittää taivasta ... ja tietysti juuri siellä minne olimme menossa. Kumma juttu, olihan vasta alkuiltapäivä ja jo nyt jokapäiväinen tippamme uhkasi meitä.

Nederlandissa tankkasimme mopomme ja itsemme, sitten kiireesti matkaan kohti pohjoista. Eipä päästy pitkälle, kun jo matkantekomme pysähtyi tietyön takia. Edessämme olevalla paloautolla ei tainnut olla kovin kova kiire, koska jouti siinä odottelemaan jonossa muiden kanssa. Minne lieneekään ollut matkalla, jossain vaiheessa se häipyi sivutielle kun taas pääsimme liikkeelle. Saimme körötellä jonkin matkaa sateen kastelemalla uudella asfaltilla ennen kuin pikku tihku saavutti meidät ... eipä kuitenkaan kastuttu ja saavuimme kuivina Estes Parkiin.

Sopivan hintaluokan hotellin etsimiseen tarvittiin tällä kertaa McDonaldsin apua, tai sitä mäkkärin ilmaista wi-fiä. Sopiva löytyi, mutta onneton GPS ei suostunut sitä nimellä löytämään. Onneksi yhdessä käymässämme hotellissa oli luettelo paikkakunnan majapaikoista osoitteineen, joten johan oli gepsinkin taivuttava ja opastettava meidät perille Rocky Mountain Park Inn-hotelliin.

Hotelli on kävelymatkan päässä vanhasta keskustasta, niinpä patikoimme sinne ihan vaan kasvattaaksemme ruokahaluamme. Olisi sinne päässyt Estes Parkin ilmaisella shuttle-bussillakin, mutta mitäs sitä suotta odottelemaan.

Keskustassa olikin kaikenlaista myymälää ja kuppilaa katseltavana turistiparvien lisäksi, vilkkaan oloinen paikka. Ruokapaikkaa siinä toisella silmällä katsellen, osui valinta jostain kumman syystä irlantilaiseen baari-ravintolaan. No se syy taisi olla ne kaksi nättiä ja nuorta tyttöä, jotka hoitivat sisäänheittäjän virkaa. Eipä silti, saatiin oma "salonki" biljardi- ja pingispöytineen ravintolan perältä, eikä ruuassa ja palvelussakaan ollut moittimista. Saimme jopa opetettua serbialaiselle tarjoilijallemme muutaman sanan suomea. Vatsat pullottaen taapersimme takaisin hotellille odottelemaan unijukkaa ja aamun jännitystä kuinka inkkarin huomenna käy ... vai käykö?








  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti